Lähteäkkö vai eikö lähteä, kas siinä pulma...
Viime syksynä aloimme suunnitella matkaa vanhemmilleni. Innostuimme ideasta viedä heidät reissuun automatkalle, jolle he eivät enää uskalla kahdestaan lähteä. (Ikää 80v molemmin puolin. Vaikka virkeitä ovat kovastikin, mutta kuitenkin kaksin lähteminen vähän jo pelottaa, etenkin kun äitini ei puhu englantia.)
Niinpä kerroimme ehdotuksen heille ja he innostuivat ideasta. Laadimme kolme matkareittiä, joista he saivat valita mieleisensä. Hekin aikoinaan tykästyivät Ranskaan kuten mekin, ja reitti Ranskassa valittiin ja lennot varattiin 4 hengelle.
Niinpä kerroimme ehdotuksen heille ja he innostuivat ideasta. Laadimme kolme matkareittiä, joista he saivat valita mieleisensä. Hekin aikoinaan tykästyivät Ranskaan kuten mekin, ja reitti Ranskassa valittiin ja lennot varattiin 4 hengelle.
Varasimme ison auton jossa mukava istua takapenkilläkin, ja majoituksia 4 hengelle.
Kuukautta ennen lähtöä alkoi Italiasta kuulua korona-juttuja. Puhuttiin vielä että eipä onneksi vanhemmat valinneet Italiaa, joka myös oli listalla.
Reilu 2 viikkoa ennen lähtöä vanhempani ilmoittivat, etteivät he uskalla lähteä Italian naapurimaahan. Olimme pettyneitä, mutta ymmärsimme heidän päätöksensä. Olin yhteydessä lentoyhtiöön ja vakuutusyhtiöön ja yritimme perua lentoja ja selvitimme saammeko me rahoja takaisin, jos emme lähde. Mistään ei rahoja takaisin luvattu, koska alue johon olimme menossa ei ollut ongelma-aluetta. Viikkoa ennen lähtöä kävin muusta syystä lääkärissä ja kysyin lääkärin mielipidettä. Hän sanoi että sinne vaan ja antoi hygienia-ohjeita.
Kaksi päivää ennen lähtöä kysyin vakuutusyhtiöstä saisiko nyt rahoja takaisin? Ei saisi koska ei alueelle matkustamista ei kehoteta välttämään. Päivää ennen lähtöä lentoyhtiö ilmoitti että lentojen ajankohtia voi ilmaiseksi siirtää. Olimme jo ajamassa kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa olin heihin yhteydessä ja suunnittelin jo että ajetaan Viroon, siirretään reissu syksyyn. Mutta lentoyhtiö ilmoitti ettei meidän kohdalla siirto onnistu, koska kohteeseen matkustamista ei ole suositeltu välttämään. Niinpä majoituimme kenttähotelliin ja hieman sekavin mielin päätimme yrittää nauttia matkasta.
Kuukautta ennen lähtöä alkoi Italiasta kuulua korona-juttuja. Puhuttiin vielä että eipä onneksi vanhemmat valinneet Italiaa, joka myös oli listalla.
Reilu 2 viikkoa ennen lähtöä vanhempani ilmoittivat, etteivät he uskalla lähteä Italian naapurimaahan. Olimme pettyneitä, mutta ymmärsimme heidän päätöksensä. Olin yhteydessä lentoyhtiöön ja vakuutusyhtiöön ja yritimme perua lentoja ja selvitimme saammeko me rahoja takaisin, jos emme lähde. Mistään ei rahoja takaisin luvattu, koska alue johon olimme menossa ei ollut ongelma-aluetta. Viikkoa ennen lähtöä kävin muusta syystä lääkärissä ja kysyin lääkärin mielipidettä. Hän sanoi että sinne vaan ja antoi hygienia-ohjeita.
Kaksi päivää ennen lähtöä kysyin vakuutusyhtiöstä saisiko nyt rahoja takaisin? Ei saisi koska ei alueelle matkustamista ei kehoteta välttämään. Päivää ennen lähtöä lentoyhtiö ilmoitti että lentojen ajankohtia voi ilmaiseksi siirtää. Olimme jo ajamassa kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa olin heihin yhteydessä ja suunnittelin jo että ajetaan Viroon, siirretään reissu syksyyn. Mutta lentoyhtiö ilmoitti ettei meidän kohdalla siirto onnistu, koska kohteeseen matkustamista ei ole suositeltu välttämään. Niinpä majoituimme kenttähotelliin ja hieman sekavin mielin päätimme yrittää nauttia matkasta.
Taloudellisten syiden (rahaa siis ei olisi saanut takaisin, maksettu matka olisi menetetty) lisäksi lähtöpäätöstä vahvisti se ettei alueella johon menimme ollut yhtään korona-tapauksia, kun taas alueella jolla asumme Suomessa oli!
Orange
Päästyämme perille haimme auton (jonka olimme saaneet vaihdettua onneksi pienempään, ja saimme jopa takaisin erotuksen hinnan) ja lähdimme ajamaan. Aurinko paistoi ja kartta kädessä tuntui että aika raskaan talven jälkeen tämä tuli niin tarpeeseen. Elämä tuntui hyvältä ja päätös oikealta. Päätin myös etten avaa Facebookia matkalla, koska en halua yhtään päivittelyjä siitä että tehtiinkö me oikea päätös vai ei.
Päästyämme perille ensimmäiseen yöpaikkaamme Orangeen taivas oli jo pilvisempi, mutta ilma lämmin. Kaupunki on kuulemma Ranskan lämpimin vuotuiselta keskilämmöltään. Kun saavuimme, auton mittari näytti +21c ja oltiin maaliskuun alussa.
Kaupungissa on noin 30 000 asukasta ja se on perustettu 35 ekr roomalaisten toimesta.
Terasseilla istui paljon opiskelijoita, koulut olivat jo siltä päivältä päättyneet.
Majoituimme herttaiseen pikku-hotelliin aivan keskustassa. Huoneen saatuamme avasin wifin ja sain Suomesta viestiä että matkustusta mihinkään ulkomaille ei suositella. Jos tämä viesti olisi tullut päivää aiemmin, olisimme saaneet kaikki rahamme takaisin. Eikä siinä vielä kaikki, koirahoitolasta tuli viestiä jossa epäiltiin rakkaan koiramme olevan todella vakavasti sairas. Ihana keveä lomafiilis oli taas kadonnut. Ei kuitenkaan tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa lomaa, joten lähdimme katsomaan yhtä Euroopan parhaiten säilyneistä roomalaisita teattereista.
Roman Theatre of Orange
Teatteri on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla ja siellä järjestetään yhä vuosittain oopperajuhlat kesäisin. Ehkä tästä johtuen katsomo oli omaan silmään häiritsevästi liiankin restauroitu, eikä siitä oikein saanut käsitystä alkuperäisestä asusta. Mutta ymmärrettvää että tämä oli tarpeen kun teatteria käytetään yhä. Teatteri poistettiin varsinaisesta käytöstään jo 391, kun kristinusko valtasi kaupungin, eikä teatteria silloin oikein hyväksytty.
Teatteri oli parhaillaan remontissa. Sen yllä on aikoinaan ollut puinen katos, ainakin katsomon päällä. Jotkin merkit viittaavat siihen että katto olisi palanut tulipalossa.
Keskellä näyttämön takaseinää on Keiasri Augustuksen patsas. Se tosin tuskin on alkuperäinen, vaan paikalla on alun perin ollut todennäköisesti Apollon patsas, koska Apollo oli musiikin ja taiteen jumala roomalaisille.
1825 alkoi ensimmäinen isompi kunnostusurakka, koska kaupunki halusi järjestää paikalla isoja tapahtumia. Remontti valmistui 1869 ja sen kunniaksi paikalla järjestettiin roomalaiset juhlat. Vastaavia juhlia järjestettiin jopa 1960-luvun lopulle asti, jonka jälkeen juhlat muuttuivat puhtaasti oopperajuhliksi, joita järjestetään yhä. 1981 UNESCO valitsi teratterin maailmanperintölistalleen.
Tämän jälkeen ajattelimme kävellä katsomaan kaupunkigin koristeellista riemunkaarta. Kaari on rakennettu 27ekr-14jkr. Se oli ennakkoon näkemiemme kuvien mukaan hyvin koristeellinen, omaan silmään jopa itämaisia vaikutteita. Kävelymatkaa kaarelle tuli ehkä reilu puolisen tuntia. Jo kaukaa aloimme epäillä että meidän tyypilliseen tuuriimme sopien kaari on remontissa. Kävelimme silti lähemmäs kuvitellen että edes jotain näkisimme. No eipä paljon näkynyt. Kovin oli tarkkaan peitossa.
Le Atelier des Burgers
Nälkä alkoi tulla, mutta monet ruokapaikat tuntuivat olevan aika "hienoja" karsiutuneelle budjetillemme. Sitten bongasimme Le Atelier des Burgersin. Se sopi nyt paremmin budjettiin, joten päädyimme sinne.
Paikka oli saanut netissä hyviä arvosteluita, mutta moni moitti siellä olevan sisällä kylmä. Tämä pitikin paikkansa. Ulkona auringossa ei tarvinnut takkia, täällä tarvi! Mutta iso plussa siitä että olutta sai muutamaakin ihan kelpo vaihtoehtoa, ei tarvinnut tyytyä perus-bulkkeihin.
Ruokalistat olivat vain ranskaksi ja muutaman sanan kohdalla yhden vuoden opintoni eivät oikein riittäneet. Mutta tyypilliseen ystävälliseen ranskalaiseen tapaan tarjoilija (pahoiteltuaan ensin kovin kielitaitoaan) keksi lopulta hakea keittiöstä näytille asiat joita emme ymmärrä. Ja itse ruisallergisena sain vaihdettua ruisleivän kanahampurilaisessa sämpyläksi. Myös homejuuston vaihto tavalliseen juustoon onnistui. Juu, tiedän, olemme moukkia kun moista pyysimme. Mutta oikein oli hyvät purilaiset, voimme suositella.
Kaupungissa ei ollut pahemmin olutravintoloita, joten yömyssyn menimme ottamaan vain paikkaan jossa oli enemmän kuin pari hanaolutta. Tarjoilija kyseli mistä olemme, ja mikä on korona-tilanne kotimaassamme. Tämä oli ainoa kerta kun joku otti asian puheeksi vapaaehtoisesti. En edes muista baarin nimeä.Tässä vaiheessa matkaa kuvittelimme meillä olevan vielä yli viikko matkaa jäljellä. Mutta kuinkas sitten kävikään... Tarina jatkuu.
Le Atelier des Burgers
Nälkä alkoi tulla, mutta monet ruokapaikat tuntuivat olevan aika "hienoja" karsiutuneelle budjetillemme. Sitten bongasimme Le Atelier des Burgersin. Se sopi nyt paremmin budjettiin, joten päädyimme sinne.
Paikka oli saanut netissä hyviä arvosteluita, mutta moni moitti siellä olevan sisällä kylmä. Tämä pitikin paikkansa. Ulkona auringossa ei tarvinnut takkia, täällä tarvi! Mutta iso plussa siitä että olutta sai muutamaakin ihan kelpo vaihtoehtoa, ei tarvinnut tyytyä perus-bulkkeihin.
Ruokalistat olivat vain ranskaksi ja muutaman sanan kohdalla yhden vuoden opintoni eivät oikein riittäneet. Mutta tyypilliseen ystävälliseen ranskalaiseen tapaan tarjoilija (pahoiteltuaan ensin kovin kielitaitoaan) keksi lopulta hakea keittiöstä näytille asiat joita emme ymmärrä. Ja itse ruisallergisena sain vaihdettua ruisleivän kanahampurilaisessa sämpyläksi. Myös homejuuston vaihto tavalliseen juustoon onnistui. Juu, tiedän, olemme moukkia kun moista pyysimme. Mutta oikein oli hyvät purilaiset, voimme suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti