P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä osa 2

Narbonne

Meidän oli tarkoitus viipyä kaksi yötä Orangessa, ja vierailla muun muassa Ranskan arvostetuimpina viinialueina  tunnetun Châteauneuf-du-Papen alueen jollain viinitilalla ja katsomassa paavin palatsin raunioita. Kun kuulimme että vanhempani eivät lähdekään, päätimme mennä hieman kauemmas ja tavoitteenamme oli ehtiä Toulouseen asti, joten jatkoimme jo aamulla matkaa. Narbonneen olimme aikoneet heidänkin kanssaan kyllä mennä.

Ehdimme Narbonnen kauppahaliin juuri kun kauppiaat alkoivat sulkea kojujaan. Toisessa päässä hallia oli kyllä ravintoloita auki, mutta päätimme napata jotain pientä ja päädyimme italialaiseen herkkupuotiin.

Ostimme arancini-riisipallot, joita usein Italiassa syömme. Tiesimme että niillä pärjää kyllä iltaan asti.

Kinkussa sisällä ei oltu kyllä säästelty. Huh. Nainen lämmitti ja halkaisi pallot valmiiksi, mutta kovin lämpimiä ne eivät olleet ja eivät mikään suuri makuelämys liian kylmän kinkun kera. Yritin nyppiä enimpiä pois. Italiassa nämä ovat olleet herkkuja pienessä kulmapuodissakin. Tai sitten nainen ei viitsinyt lämmittää kunnolla, sillä taisimme olla päivän viimeiset asiakkaat.

Kuvassa näkyvä Canal du Midi on 240km pitkä ja jatkuu Toulouseen asti. Ajattelimme parin päivän päästä näkevämme sen toisen pään.

Katsellessamme kanaalin yllä olevalla sillalla olevia taloja alkoi tulla olo kuin olisimme olleet täällä ennenkin. Lopulta muistimme käyneemme pikaisesti Narbonnessa kun olimme viikon Gironassa muutama vuosi sitten ja vuokrasimme auton käydäksemme Carcassonessa. No ei se mitään, kaunis kaupunki kesti toisenkin visiitin.

Bed and Breakfast Chambre du couvent

Sen verran oli erikoinen majoitus Narbonnessa, että se ansaitsee tulla mainituksi. Pariskunta oli ostanut vanhan kirkon ihan läheltä vanhan kaupungin muuria, ja remontoi sitä nyt ja rahoitti remonttia vuokraamalla 7 hotellihuonetta talosta. Aivan satavarmoja emme olleet (hieman kielimuuria) oliko hotellihuoneet myös kirkon tiloja vai oliko viereinen talo yhdistetty kirkkoon. Ulospäin ne ainakin olivat yhtenäistä seinää.

Huone sinänsä ei näyttänyt mitenkään erikoiselta. Kylpyhuoneen ollessa todella moderni, suihkukaapissa piti miettiä miten niin moderni systeemi edes toimii! Mutta makuuhuoneen puolella oli perinteisempää tyyliä ja pariskunnan mies on itse tehnyt kaikki kaapit ja puuhuonekalut. Hotellin ainoa hieman englantia osannut työntekijä kertoi miehen olleen ammatiltaan "kaapintekijä" ennen kuin he ostivat paikan.

Kirkkosali oli vasta aloitettu. Meille kerrottiin että punaisia muoveja pitkin saa liikkua, ja näytettiin nurkka josta saisi kiivetä jyrkät portaat kirkon torniin. Jyrkät portaat ja korkeat paikat ovat minulle kaksi kammon paikkaa (korkeista paikoista alan hieman päästä ylitse, mutta sinne pitää päästä hissillä ettei voi kompastua portaissa) joten jätimme tornin väliin, vaikka kuulemma näköalat olisivat olleet upeat.

Eteisaulassa oli vielä hyvinkin keskiaikaista tunnelmaa. Ja sielläkin isännän kaapinteon taidonnäyte.

Horrerum Romain

Kävimme tutustumassa maanalaisiin tunneleihin Horrerum Romainiin. Paikasta ei oltu varmoja mikä sen historia oli, mutta vahvimmat epäilyt olivat joko maan alle jäänyt katu tai entisen kauppahallin kellarivarastot. Ainakin säilytysruukkuja oli paljon löytynyt.

Lattia oli tehty pienistä kivilaatoista kuvioimalla. Aika  näpertämistä on ollut aikoinaan.

Paikka ei ollut mitenkään kovin iso, ja aika nopeasti kierretty. Ei mikään must ehkä kohteena, mutta eipä sisäänpääsykään tainnut paljoa maksaa, olikohan 4e.

Lähellä museota oli erikoinen ravintola. Sen terassilla istuessa oli kuin olisi ollut jonkun kodin pihalla istumassa. Paikan nimi jäi mysteeriksi. Ruokaakin sieltä olisi saanut.

Kävimme tässä yksillä oluilla ja mietimme tunnelmia reissun suhteen. Kerroin että olen alkanut murehtia lentojen perumista, kun matkailua ei kerran suositella. Lisäksi kotipuolesta tuli lisää huolestuneita posteja koiramme voinnista. Taas alkoi mieliala laskea, vaikka kuinka yritimme nauttia matkasta. Minä taisin kyllä murehtia enemmän. Itse koronan saamista en osannut pelätä. Olimmehan alueella jolla ei tuolloin tartuntoja ollut, melkein enemmän tuntui kurjalta että kotiin palattuamme olisimme alueella jossa niitä taas reilusti olikin. 

La Bella Napoli

Alun perin olimme ajatelleet mennä johonkin ranskalaiseen ravintolaan. Stressaamiseni sai kuitenkin minulle huonon olon ja kovan närästyksen, jonka myötä totesin että pitää valita jotain mitä ei tarvitse pureskella niin paljon... Niinpä päädyimme taas syömään italialaista, pastalle La Bella Napoli -ravintolaan.

J söi pestolla pastaa. Paikan päällä tehtyjä tuorepastoja kaikki valinnat.

Minä söin jälleen Aglio e olio -pastaa. Ihan ok, mutta chiliä ja valkosipulia oli molempia sen verran naftisti että pidemmän päälle annos oli hieman tylsä. Itse pasta oli hyvää, vika vain mausteiden vähyydessä. Annokset olivat todella isoja, itse en jaksanut syödä omaani loppuun. Nämä oli varmasti ajateltu pääruokina, eikä alkuruokina kuten jossain tai suurimmassa osassa paikkoja Italiassa.

L'antre De L'echoppe

Yleensä teen olutpostaukset erikseen, mutta nyt näitä on niin vähän että laitan samaan. Hotellimme lähellä oli olutkauppa, ja samalla omistajalla oli ravintola. Kövimme kaupassa, mutta sattuneesta syystä emme halunneet ostaa mitään, joten hän suositteli saman omistajan ravintolaa. Niinpä menimme sinne yömyssyille. Mielialatkin olivat sen verran sekavat, ettei tehnyt mieli etsiä kauemman vaihtoehtoja ja ei tämä hullumpi ollutkaan.
Paikka oli hieman sokkelo, mutta viihtyisä. Oli perjantai-ilta ja väkeä oli aika paljon. En tiedä onko normaalisti vielä enemmän, vai oliko korona-puheet vaikuttaneet. Sen huomasin että olimme ainoat  jotka läträsimme käsidesillä. Vaikka pariinkin viereiseen pöytään tuotiin myös pizzaa. Ruoka ei tullut ravintolasta, sen toi Woltin tms lähetti.

Paikalla oli 4 omaa olutta (ehkä 200 litran keittovehkeet näkyivät tiskin takaa). Maistoimme niistä 3, vehnät ei nykyään kummallekaan oikein maistu joten sen skippasimme suosiolla. Etenkin kun 3 muutakin olivat hieman pettymyksiä. Sellaisia joita tuli usein vastaan kun pienpanimoita alkoi ilmestyä ja "kaikki" halusivat kokeilla tehdä olutta itse. Saison oli makeaa, stout oli tunkkaista ja triple.. no pahaa..  Onneksi sai ihan pieniä desin annoksia. Otimme illan päätteeksi suosiolla pullo-oluet ja lähdimme hotellille. 

Illan mietteitä, nettisurffailua

Aloin puhua uudelleen J:lle että kuinka reissumme tulee nyt onnistumaan, on vasta toinen ilta ja koko ajan netti pukkaa uusia korona-uutisia ympäri Eurooppaa. Miten pystyikin niin äkkiä tilanne muuttumaan kuin tuntui käyvän.  Kun J nukahti, etsin netistä varmuuden vuoksi tietoja onko lentoyhtiömme luvannut paluulennolle siirtoa? Laitoin sinne jopa viestiä, mutta aiempaan tapaan en saanutkaan enää vastausta, vaan automaattivastauksen siitä kuinka heillä on ruuhkaa ja lisätietoja löytyy linkistä se ja se..

Löysin paluulentoja, seuraavana päivänä emme ehtisi kentälle, sunnuntaina lennot olivat 850e kahdelta. Aikaisin maanantaina aamulla olisi lennot 350e. Nukkumaan mennessä päätin aamulla jutella paluusta J:lle.