P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä osa 3

Kauan odotettu ja haaveiltu loma katkeaa

Viimeiset kaksi päivää.

Koronareissumme kolmas päivä valkeni aurinkoisena kun kerroin J:lle katsoneeni paluulentoja netistä. Hän oli yhä sitä mieltä että kun täällä ollaan, niin ei kannata enää lähteä. Kerroin nähneeni uuden jutun jonka mukaan kotona reissun jälkeen on oltava 14 vrk vaikkei oireita olisikaan. Tämä tetäisi etenkin minulle yrittäjänä isoa tulonmenetystä. Jos lähtisimme nyt, säästäisimme edes toisen viikon. Tässä vaiheessa tosin luulimme J:n saavan liitolta rahaa näiltä 2 viikolta, mutta tämäkin tulisi osoittautumaan vääräksi tiedoksi koska emmem joutuneet karanteeniin. Pelkkä suositus 14 vrk kotona olosta ei ole karanteeni.

Viestittelin myös Finnairilla työskentelevän sukulaiseni kanssa (meidän lentomme eivät olleet Finnairin) ja hänkin sanoi että hän lähtisi meidän tapauksessamme kotiin, sillä lentoja oli alettu jo karsia. Lopulta teimme raskain sydämin päätöksen varata paluulennot. Olo oli päätöksen tehtyämme yhtä aikaa todella pettynyt ja toisaalta helpottunut. Sen jälkeen aloin perua majoituksia. Niistä puolet oli tyyliä "rahoja ei palauteta", mutta sivuille oli ilmestynyt jo poikkeustilanne-nappi jolla pystyi pyytämään rahojen palautusta. Yhtä yötä lukuunottamatta saimmekin rahamme takaisin myöhemmin. 

Montpellier

Sitten piti vielä päättää missä yövymme viimeisen yön. Varasimme halvimmasta päästä olevan majoituksen Montpellieriin, johon meidän oli alun perin tarkoitus ajaa vasta 2 päivää myöhemmin ja viipyä 2 tai 3 yötä. Tärkeää oli myös että saimme auton parkkiin, sillä Montpellierissä on erittäin vähän parkkipaikkoja. Tähän asuntoon kuului parkkihallipaikka.

Narbonnesta Montpellieriin ajoi noin tunnin. Unohdimme narbonnen vanhan luostarin ja lähellä Montpellieriä sijaitsevan Albin, joka on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Se ja Toulouse jää nyt odottamaan parempaa aikaa. Montpellierkin jää pintaraapaisuksi. Päivän suunnitelma oli nauttia auringosta ja huijata itseään ajattelemaan että tämä oli nyt tällainen miniloma, pitkä viikonloppu.

Promenade du Peyrou 

Promenade du Peyrou oli lähellä asuntoamme, joten lähdimme katsomaan sitä. Mutta sekin oli remontissa. Nurmikko revitty auki ja aukio aidattu niin ettei sinne pääse. Edes kuvien ottaminen ilman kivisäkkejä ja aitoja oli lähes mahdotonta. Kuvassa kuitenkin Chateau du Eau, vesilinna joka on rakennettu 1753.
En voinut olla miettimättä kuinka alun perin meidän piti majoittua nyt kotiin jääneiden vanhempieni kanssa ihanassa kattohuoneistossa jonne olisi päässyt kävellen seuraten aukiolta lähtevää loistavassa kunnossa olevaa akveduktia (ensimmäisessä kuvassa). Nyt toki olin iloinen etteivät iäkkäät vanhempani olleet mukana. Tässä oli stressiä tarpeeksi jo kahdestaankin.

Aukion ja vanhan kaupungin välissä oli vielä tavallaan samaan kompleksiin kuuluva riemunkaari, joka on puolestaan rakennettu 1689. Näiden väliin sijoittuu vielä 1718 pystytetty Louis XIV ratsastajapatsas joka oli täysin aitojen takana.

Place de la Comedie

Kaupungin kuuluisin aukio on teatterin mukaan nimetty Place de la Comedie. Nytkin sen terasseilla oli väkeä heti puolilya päivin istumassa aurinkoisessa kevätilmassa. Lämmintä oli noin +20c ja ajatus lähteä kotiin oli kaikkea muuta kuin mukava. Oi kuinka paljon jäi vielä näkemättä. Hulluinta oli se että yhäkään täällä ei ollut tartuntoja, mutta kotipuolessa oli. Vielä päivää ennen siskoni totesi että "siellähän te olette enemmän turvassa kuin kotona." Niinpä...

Kävimme pizzalla paikassa jonka nimestä ei ole enää mitään hajua. Pizza ei toisaalta ollut häävi, joten ei nimelläkään väliä. Sinne saimme taas videoviestin  koiramme kunnosta ja kyselyn mitä tehdään, jos lääkäri suosittelee lopettamista. Se siitä mukavasta päivästä jonka olimme yrittäneet loppun järjestää. Itkuksihan se meni. Päätimme lähteä oluelle.

Bears House

Kaupungin parhaana mainittu (näillä itse asiassa on jo 2 baaria) Coleurs de Bieres oli sen verran kauampana, ettemme viitsineet lähteä sinne asti. Ihan vanhassa kaupungissa sen sijaan löytyi Bears House. Paikka oli oikein mukava, ja vielä tarkeni jopa istua terassilla t-paitaisillaan.

Paikassa oli oikeasti mielenkiintoinen valikoima, erittäin paljon myös pullotuotteita joista osaa ei tosin ollut kylmässä, mutta omistaja sanoi että jos joku kiinnostaa hän voi laittaa sen kylmään ja voimme ottaa jotain muuta sillä aikaa. Tämä oli taas sellainen paikka johon olisi varmaan tullut palattua joka ilta jos olisi viipynyt kaupungissa pidempään. Mukaankin olisi saanut juomia ostaa, kuten oikeastaan joka paikasta Ranskassa. Heilläkin oli pari omaa olutta, huomattavasti parempia kuin edellisillan paikassa. Hanatuotteita sai pienissä laseissa. Poikkesimme myös Beer o`Clockissa, joka jo tuttu monesta kaupungista, siitä lienee turhaa paljoa kertoa. Mutta se pitää sanoa että vielä lauantaina illalla kaupunki oli täynnä elämää ja iloisia ihmisiä.

Kohti lentokenttää

Illalla kuulimme että Ranska aikoo maanantaina sulkea ensin koulut ja museot ja todennäköisesti myös ravintolat. Yllätys olikin suuri kun sunnuntaina aamulla illan vilkas vilinä oli muuttunut lähes kuolleeseen kaupunkiin. Löysimme yhden auki olevan kahvilan, ja onneksi J yllytti minua oottamaan täytetyn pienen patongin aikomani paahtoleivän sijaan. Tulimme nimittäin huomaamaan ettei koko päivänä meinaa löytyä ruokaa. Meinasin poiketa ruokakauppaan, mutta nähtyäni jonot ajattelin että kyllä me jotain löydämme.

Ajattelimme että pitkä ajopäivä on hyvä katkaista ja pysähtyä jossakin, joten päätimme poiketa Aix-en-Provincessa  jossa kävimme syksyllä 2016. Kuvittelimme saavame lounasta siellä. Mutta vaikka vasta seuraavana päivänä oli käsky sulkea ravintolat, oli kaupunki aivan kuollut.

Ainoa paikka auki oli tupakkakioski (ne kuulemma saavat yhä olla auki!) eikä sieltä saanut edes vesipulloa.

Saint-Paul-de-Vence

Kun alun perin vanhempieni piti lähteä mukaan, oli meidän tarkoitus yöpyä Saint-Paul-de-Vencen kupeessa viimeinen yö ennen kentälle menoa. Koska meillä oli lento aikaisin aamulla (oltava kentällä klo 5 aikoihin aamulla) olimme ottaneet yöpymisen kentältä ja yritimme tappaa aikaa ettei tarvisi mennä kentälle. Niinpä ajoimme katsomaan kylää johon oli tarkoitus mennä.

Kylä oli juuri niin ihastuttava kuin ajattelinkin. Toki hotellimme ei olisi ollut vanhan kaupungin muurien sisällä. Siellä liikkui yhä turisteja,  mutta sen verran vähän että kun kuitenkin tykkään ottaa kuvia ilman ihmisiä ja meillä ei ollut kiirettä mihinkään, oli helppoa odotella että ihmiset katoavat kuvista. Tuskin näin olisi normaalisti ollut. Tänne jopa tulee säännöllisesti bussit Nizzasta normaalioloissa. Sen verran ihmisiä oli, että parkkipaikkaa sai etsiä hetken.

Kaupunki tunnetaan taiteilijoista ja käsityöläisistä. Pieniä puoteja ja taidegallerioita oli vieri vieressä, mutta ehkä 5-6 niistä oli avoinna. Mekään emme poikenneet sisälle niihin. Osa näytti hyvin kalliilta, ja osa ei muuten vain nyt jaksanut kiinnostaa. Mutta voisin kuvitella viihtyväni täällä pidenpään jos kaikki paikat olisivat auki. Kuvittelimme että edes joku ravintoloista tai kahviloista olisi auki, mutta ei.

Muurien sisällä oli kuin aika olisi pysähtynyt menneisyyteen.

Kukkaloistoa kujalla, kun Suomessa odotti takatalvi.

Ihmeeksemme vihdoin löytyi joku paikka joka oli auki. Juustolla täytetyt letut eivät ehkä olleet terveellisin valinta päivän ainoaksi ruoaksi, mutta nälkä oli kova ja parempi tämä oli kuin ennen kylää näkemämme amerikkainen hampurilaisketju "kultakaarineen". Sitä paitsi joka Ranskan reissussa pitäisi syödä yksi lettu ja yksi vanilijakakku. Saatiin edes toinen kuitattua!

Lopulta emme saaneet enää enempää aikaa tuhlattua vaikka kuinka yritimme. Menimme palauttamaan auton 5 päivää etuajassa ja kävelimme kentän Ibis budget-hotelliin.

Huone oli kuin pieni laivan hytti, joten onneksi olimme edes jotenkin saaneet tapettua aikaa.  Kävimme respassa kysymässä saako mistään ruokaa. He sanoivat että saman ketjun hotellista naapurissa saisi hakea take away -ruokaa huoneeseen. Menimme naapurihotelliin ja ensin he sanoivat ettei voida viedä ruokaa ulos hotellista. Lopulta joku antoi luvan, mutta kertoi ettei ravintola ole vielä auki. Ihmeeksemme he ehdottivat että otamme odottaessamme drinkit. Tilasimme oluet ja ihmettelimme minkä takia saamme istua pöytään juomaan oluet, mutta emme saa istua pöytään syömään. Mielenkiintoista! No, lopulta saimme kuitenkin ruoat tilattua.

Ruoka oli hieman kuivaa, mutta  kyllä nälkä on hyvä mauste ja niinpä söimme hyvällä ruokahalulla tyytyväisenä siitä ettei lettu jäänyt päivän ainoaksi ruoaksi. Ruoan päälle jaoimme yhden täyteläisen tumman imperial stoutin, jonka olimme eilen illalla ostaneet mukaan Beer o´Clockista ja ihmeen hyvin saimme unen jo ennen kymmentä (olemme yleensä aika yökukkujia). Kolmen päivän stressaaminen, lämmin ruoka,  hyvä olut ja helpotus siitä että olemme pääsemässä Suomeen ennen kuin lisää lentoja perutaan taisivat auttaa. Onneksi, sillä herätys soi jo klo 4. 

Jouduimme vaihtamaan konetta Amsterdamissa. Nizzan kentällä ei ollut taas mikään auki, ja aamupalaksi (jolla piti pärjätä lopulta 15 asti iltapäivällä) saimme automaatista Oreo-keksejä ja tuoremehua. Johan oli reissu. P@#ka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Suomeen päästyämme lentohtiö vihdoin tarjosi meille paluulentojen aikaistamista. Se oli jo myöhäistä nyt. Tuli myös kallis reissu, toiset paluuliput piti ostaa ja jouduimme olemaan töistä pois 14 vrk. Jos joku miettii miten koiramme kävi, niin se ei ollutkaan kuolemansairas onneksi. Se nyt olisi vielä puuttunut. Yksi ilo sentään kotiinpalussa.
Kuten aiemmin mainitsin, hotellit sentään palauttivat yhtä lukuunottamatta rahamme. Lentoyhtiö ei tietenkään, koska se tarjosi paluulentoa, ihan liian myöhään meidän kannaltamme. Vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan paluulentoja koska se väitti meidän lähteneen kun matkustamista ei suositeltu. Tästä minun pitää vielä tehdä valitus, sillä se ei pidä paikkaansa. Juuri nyt vaan en ole vielä jaksanut siitä valittaa. Aikaa on vielä 3kk.  Vanhempani odottavat vastausta maksaako vakuutusyhtiö heidän perutun matkansa, koska isäni kuuluu riskiryhmään.

Uusia matkoja ei taida hetkeen tulla, sillä omat tulonikin romahtivat koronan takia. Ellei kesällä tilanne muutu tulojen osalta, tämä kallis pikavisiitti oli vuoden ainoa lomamatka ja aika stressaava sellainen. Ehkä alan taas kirjailla tänne jotain vanhoja matkoja.