Sodanaikaisen joukkomurhan kylä ja Limoges

Reissun erikoisin nähtävyys ja kuuluisa posliini- ja ruokakaupunki

3.päivä: Oradour-sur-Glane ja Limoges

Oradourin joukkomurha

Lähellä Limogesia oleva Oradourin joukkomurhan muistokylä oli yksi reissun päänähtävyyksiä. Paikka oli karulla ja karmivalla tavalla vaikuttava. 
Tässä kylässä natsit tekivät kamalan joukkomurhan 10. kesäkuuta 1944. Natsit piirittivät kylän ja tappovat yhteensä 190 miestä, 247 naista ja 205 lasta.

Leipomo

Natsit kuvittelivat kylän olevan vastarintaliikkeen majapaikka ja pyysivät kaikki kokoontumaan torille papereiden tarkastusta varten. Tämän jälkeen naiset ja lapset suljettiin kirkkoon ja miehet latoihin. Miesten jalkoja tulitettiin konekiväärein, jotta he jäisivät eloon, mutteivät voisi paeta ja sen jälkeen ladot poltettiin. Tämän jälkeen kirkkon heitettiin polttopommi ja pakoon yrittäneet ammuttiin konekiväärein kirkon ympärillä.  642 ihmistä murhatiin kahden tunnin sisällä.

Lääkärien talo.

Kylän rakennukset pommitettiin. Koko kylä tuhoutui.
Sodan päätyttyä kenraali Charles De Gaulle (myöhemmin myös Ranskan presidentti) kielsi kylän jälleenrakentamisen.

Postitoimisto.

Kylästä haluttiin muistomerkki menehtyneille ja todistus jälkipolville natsien hirmuteoista. Vastaavia natsien  joukkotuhoja oli tapahtunut myös Puolassa, Kreikassa, Jugoslaviassa, Italiassa ja Neuvostoliitossa. En tiedä onko muualla säästetty tällaista muistomerkkiä. Mielestämme tämä oli hyvä ajatus.

Autokorjaamo.

Sodan jälkeen järjestettiin oikeudenkäynti, johon saatiin reilu 20 joukkomurhaan osallistunutta natsia paikalle. Iso osa heistä vapautettiin yleisön kauhuksi ja loputkin vapautuivat viidessä vuodessa.

Tällaisessa paikassa ajankohta sesongin ulkopuolella on paras. Paikan hiljaisuus sopi korostamaan hautausmaan omaista tunnelmaa. Näimme kaksi muuta pariskuntaa ja kun olimme lähdössä pois, saapui juuri metelöivä koululuokka. Ajoitus oli siis täydellinen.

Joidenkin talojen edessä oli valokuvia ja nimet siellä asuneista. Varmaankin sukulaisten toimesta, koska vain osassa näitä oli. Nimien alla oli myös iät. Moni elämä päättyi lyhyeen.

Tyttökoulu.

Yllätyimme kun paikkaan ei ollut pääsymaksua. Olisimme voineet tästä kyllä maksaakin, varmasti ylläpito ei ole ilmaista. Alueen reunalla oli museo jossa olisi ollut esineistöä ja sotahistoriaa. Se olisi maksanut jotain. Olimme ehkä saaneet tarpeeksemme sotaa yhdelle päivälle ja jätimme sen väliin. Tänä ajankohtana (maaliskuussa 2023) kun tätä paikkaa kierteli, ei voinut olla ajattelematta mitä Ukrainassa tapahtuu koko ajan.

Limoges

Seuraava yöpyminen oli ihan puolen tunnin päässä, Limogesin kaupungissa. Limoges on tunnettu posliiniteollisuudestaan, joka on saanut alkunsa jo 1700-luvulla  ja "limusiinihärästä" eli arvostetusta lihakarjastaan.
Kaupungissa on vajaa 140000 asukasta.

Limogesissa majoituimme monilta autoreissuilta tuttuun Ibis Budget -hotelliin. Nämä ovat sellaisia takuuvarmoja. Siistit hotellit hintaan nähden hyvällä sijainnilla. Huoneet pienet, mutta hyvin mahtuu (kuvasta tulee nyt kyllä hieman ahdas vaikutelma, mutta se on kuvaajan vika). Aamiainen maksoi muistaakseni 10e ja oli ihan "asiansa ajava". Jogurttia, patonkia, croisantteja, jotain makeaa leivonnaista, hedemiä, kahvia (myös erikoiskahvit), teetä ja mehuja. 

Saavuimme taas kaupunkiin nälkäisinä, koska tuolla muistokylässä ei ollutkaan maaliskuussa kahvilat auki. Parkkipaikan reunalla oli yksi suljettu ja museossa taisi olla toinen. Ensi töiksemme siis menimme syömään vihdoin reissun ensimmäiset Croque Monsieurit. Näitä yleensä kuluu Ranskassa ollessa. Helppo ja simppeli välipala. Usein myös suht edullinen. 

Tällä kertaa paikaksi valikoitui Le Glacier. Valinta osui aika lailla tyylillä: Täällä on jotain syötävää ja osui ensin kohdalle.

Plussaa myös mukana olleesta muutamasta tuoreesta salaatinlehdestä. Maistuipa hyvälle nälässä. Myös jano ehti yllättää, kun juotavaakaan ei löytynyt päivällä mistään.

Kukkaistutuksia alkoi jo näkyä kaupungilla. 

Rakastamiani ranskalaisia ristikkotaloja oli vanhassa kaupungissa. Illalla täällä jäi poikkeamatta, koska sattui tuon lounaan jälkeen alkamaan sellainen kaatosade, että jämähdimme paikoillemme. Aamupäivällä kun kiertelimme vanhaa kaupunkia, olivat ravintolat siellä kiinni. Toki ei nyt aamiaisen jälkeen nälkä ollutkaan, mutta elämää toki olisi ollut enemmän jos paikat olisivat olleet auki.

Jonkun jäätelöbaarin ikkunassa toivotettiin hyvää joulua! Taisi olla aika pitkä talvitauko päällä. Tosin täälläkin oli rakennustyömaat päällä, jouduimme luikkimaan tälle aukiolle rakennustelineiden alitse.

Olen nähnyt kuvia tältä aukiolta jolla on kesällä pöytiä ja tuoleja ja ihmisiä istumassa terasseilla. Nyt oltiin vähän etuajassa. Vaikka suomalaisittain oli kesäkelit, osa paikallisista kulki kevytoppatakeissaan. Me tarkenimme aika kesäisissä, minäkin vilukissa. Myös sen sateisen illan lämpötila oli 19c.

    

Aamulla paistoi jälleen aurinko. Yritin taas vilkuilla kenkäkauppoja tai rakkolaastareita, sillä nyt olin saanut rakon toiseenkin päkiääni. Mutta kaikki kaupat tuntuivat olevan kiinni. Milloin nämä ihmiset ovat oikein töissä? Nyt oli kuitenkin jo tiistai! 😁

Suurin osa puista oli vielä lehdettömiä, vaikka kukkivat puut jo kukkivat. Itkupajussa oli jo hiirenkorvat  Pont Saint-Martialin 1200-luvulta peräisin olevan roomalaisen sillan vierellä.

"Juhlaillalinen"

Edellispäivälle suunniteltu juhlaillallinen vuosipäivän kunniaksihan kutistui hieman siihen kunhan nyt jotain sai syötäväksi. Vaikka ihan hyvät hampurilaiset söimmekin. Mutta nyt kun olimme Limogesissa, minä halusin saada limusiinihärän sisäfilettä, maksoi mitä maksoi. 😁 No, ehkä ei ihan mitä tahansa olisi maksettu. Kaupunki on kuulemma myös yksi niistä mihin ranskalaiset matkaavat herkuttelemaan hyvällä ruoalla. Sateen iskiessä jouduimme tutkimaan mitä mahtaisi löytyä läheltä silloista sijaintiamme ja päädyimme soittamaan La Taverneen ja kysymään onko heillä tilaa. Oli onneksi.

J ei ole niin pihvien perään ja hän päätti tilata limousiinihärkä-burgerin. Ei kuulemma haitannut yhtään että juri eilenkin söi hampurilaisen. Kuulemma oli oikein maukasta. Minä varastin salaatit lautaselta, kun olivat kuulemma turhia!

Minä sain haluamaani limousiinihärän sisäfilettä, ja voi taivas että olikin hyvää. Mukana oli Bernaise-kastike joka ei todellakaan ollut mitään pussikastiketta vaan alusta asti tehty.

Viineistä me moukat emme paljoa ymmärrä, mutta Ranskassa ja Italiassa usein huomaamme että niin sanotut karahviviinit kelpaavat meille oikein hyvin. Ja ne ovat uskomattoman edullisia. Itse päädyin siihen ruokajuomana, J otti jotain perus-tummaa olutta.

Jälkiruoaksi J tilasi annoksen jonka suomensin hänelle ruokalistasta "köyhiksi ritareiksi". Eli briosseja paistettuna voissa ja karamellikastiketta. Oli kuulemma hyvää ja tuhtia.

Minähän rakastan Creme bruleeta, joten Ranskassa sitä on "pakko" ottaa aina kun saa.
Oli kyllä parhaita illallisia ikinä. Jos perunoihin olisi vähän satsattu enemmän, olisi ehkä ollut jopa paras. Oli myös ehkä kalleimpia matkoilla nautittuja, kun hintaa oli karvan päälle 80e, mutta eipä toisaalta Suomessa saisi tätä kaikkea millään tällä hintaa. Ja oli kyllä joka euron väärti.
Laskussa siis limousinehärän sisäfile lisukkeineen, varsin muhkea hampurilainen limusiinihäränpihvillä, 25cl viiniä, pullo olutta, pullo vichyä ja kaksi jälkiruokaa.