Viimeinen autoilupäivä

Vielä kerran autoilua ja pari hieman pieleen mennyttä nähtävyyttä

4.päivä Pääkohde Sarlat-la-Canéda

Saint-Jean-de-Côle

Kierreltyämme Sarlatissa aikamme aamupäivällä (kuvat postattu edelliseen päivään) jatkoimme matkaamme. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli herttaisen oloinen Saint-Jean-de-Côlen kylä.

Kylässä on alle 500 asukasta, joidenkin lähteiden mukaan jopa reilusti alle 400. Se on syntynyt Marthonien linnan ympärille 1100-luvulla. Kaupunkia ja linnaa on pommitettu eri sotien aikana, mutta se on aina korjattu ennalleen. Linnaa näkyy kuvan taustalla. Se on avoinna yleisölle heinä-syyskuussa.

Tarkoituksemme oli taas kerran käydä kylässä päiväkahvilla, mutta eipäs sitten ollut mikään paikka auki. Nämä turismilla elävät kylät ovat aika monet kai lähes suljettuja sesongin ulkopuolella. Näimme yhden ihmisen ja kaksi koiraa.

Kylä oli kyllä kaunis. Tuntui lähes oudolta ajatella että joku asuu tällaisessa idyllissä. Mutta varmasti osa viehätyksestä katoaa kun kylä kuhisee turisteja.

Johannes Kastajan kirkko on aikoinaan toiminut myös luostarina. Se on rakennettu 1100-luvulla, mutta ilmeisesti luostariaka jäi lyhyeksi. Kirkkoa pommitettiin sotien aikana ja sitä ja etenkin sen kupolia on korjattu moneen kertaan. Nykyinen kupoli on 1800-luvulta. Kirkko on kuulemma erikoinen sisältäkin, kaarikäytävät kiertävät puoliympyrän muodossa. Tännekään emme päässeet sisälle. Mutta saatiinpa helposti kuvia ilman turistilaumoja! 

Lähtiessämme pois (automme oli parkkipaikalla kylän ulkopuolella) kurkkasimme vielä parkkipaikan viereiseen ravintolaan jonka katumainos oli pihalla. Toivoimme että se olisi ollut auki tai edes olisimme päässeet vessaan, mutta ei, kiinni sekin. Kun nousimme autoon, iäkkäämpi pariskunta ajoi parkkiin ja lähti kävelemään kylään. Emme olleet ihan ainoat turistit!

Sarlat-la-Canéda

Saavuimme Sarlatiin iltapäivällä ja käytimme tovin aikaa etsiessämme parkkipaikkaa hotellin läheiseltä parkkipaikalta. Majoitus oli reissun hienoin, tässä pikkukaupungissa ei edes tainnut olla mitään halpahotelleja, joita yleensä Ranskassa on helppoa löytää.

Hotel Montaigne oli tosiaan reissun kallein majoitus, mutta oli se hienoinkin. Ja toisaalta se maksoi silti 78e. Aamiainen oli 11e lisää per naama. Itse asiassa se oli jopa ehkä hieman vaatimattomampi kuin  jossain halvemmissa, mutta ei toki vikaakaan. Katsoin muiden kehuja aamiaisen monipuolisuudesta ja kävi mielessä olisiko talviseongin aikaan hieman suppeampi valikoima. Mutta kyllä tuo hintansa veroinen toki oli.

Vaikka itse hotelli oli vanha ja "arvokas", olivat huoneet moderneja mutta hyvällä maulla. Yövyimme ylimmän kerroksen comfort-huoneessa, jossa oli aivan mahtava sänky. Iso ja mukava, olisinpa saanut sen mukaan kotiin! Yläkerroksiin asti meni hissi.

Kun mainitsin miten monesta paikasta Ranskassa saa Croque Monsieur-leipiä, niin tässä todiste! Nämä haettiin Lidlistä alkuhätään. Muistimme aiemmilta Ranskanreissuiltamme että kuuluvat Lidlin vakiovalikoimaan. Tällä kertaa olivat pohjasta jo hieman kuivahtaneet, mutta kyllä ne ensiavusta välipalaksi kävivät, kun nappasimme ne mukaan kymien maitokahvijuomien kera.

Itse kaupunki oli jälleen kerran lähes epätodellisen kaunis. Tällaiset kaupungit ovat yksi syy miksi rakastan Ranskaa. Toki myös mukavat ja ystävälliset, joskin hieman ujot (etenkin puhumaan englantia) ihmiset ovat myös iso syy. Töykeisiin ihmisiin täällä törmää harvoin. Keksin useammankin maan missä niihin törmää paljon helpommin, mutta ei siitä sen enempää.

Kuin postikorttien näkymiä. Mutta yksi asia yllätti. Tässä kaupungissa päin vastoin kuin olemme Ranskassa tottuneet menivät ravintoloiden keittiöt aika aikaisin kiinni. Olimme hieman tappaneet aikaa hotellilla ja eräässä olutravintolassa (siitä erikseen taas juttu) odottaen että kaikki ravintolat ovat varmasti auenneet, mutta kun aloimme etsiä ruokaa. olikin moni paikka jo sulkenut keittiön! Oletan että tämä liittyi taas sesongin ulkopuoliseen aikaan, mutta kannattaa varmistaa jos Sarlatiin majoittuu.

Plaza Madeleine

Tosiaan ruoan etsiminen otti hieman koville, kun oletimme ravintoloiden aukeavan kuten muissa kaupungeissa ja 19 jälkeen moni ei enää ottanutaakn uusia asiakkaita. Uskoisin että tämä johtui jälleen siitä että olimme sesongin ulkopuolella. Sarlat kuitenkin elää paljon turismista. Päädyimme siten Madeleine hotellin ravintolaan (emme oman hotellimme). Plussaa heti ainakin juomavalikoimasta.

    

Ruokalistalla löytyi kanafileellä hampurilainen. Lista oli lyhyehkö, mutta tämä kelpasi molemmille. Joka paikassa mainostettiin taas hanhenmaksaa ja hanhenrasvaa.  Ranskalaiset taisivat olla sillä paistetut. Olisimme saattaneet tilatessa säikähtää, mutta emme tienneet ja hyvin upposi. Kaiken lisäksi nälkähän on aina hyvä mauste! Mutta oikeastihan nämä olivat ihan hyvät ruoka-annokset.

"Jälkiruoaksi"  J otti rommin ja minä toisen panimon triplen. Alkusäikähdyksen jälkeen ruokailu meni sitten ihan nappiin. Mitä nyt J söi jo kolmannen kerran hampurilaista, mutta ei kuulemma haittaa.  ;)

Aamulla lähdimme uudelleen kaupungille. Muista kaupungeista poiketen täällä oli päivällä enemmän elämää. Jopa liikkeitä oli auki paljon. Tyydyimme ikkunaostoksiin ja ihailemaan hekeäsalpaavan kaunista kaupunkia. Kaupunki on keskiaikaisessa asussaan suurilta osin. Monia rakennuksia 1200-1500-luvuilta. 1600-luvulla kulttuuriministerinä toiminut André Malraux päätti suojella kaupungin keskustan, kun kuuli sitä uhkaavan purkutoimien. Malraux pelasti upean kaupungin jälkipolville teollaan.

Kauppahallin lähellä oli pronssinen mies katselemassa kaupungin elämää. Ilmeisesti patsas ei ainakaan suoraan esitä ketään.

Torikauppiaita lähellä kauppahallia. Oikein ei itselle ostettavaa, mutta sympaattisia tällaiset tapahtumat. Paikalliset hakijat täältä kaikkea vihanneksista mattoihin.

Kauppahalli oli varmaankin entinen kirkko. Ovet sen sisään olivat jättiläismäiset

Paljon erilaista syötävää oli myynnissä. Aamupalasta oli liian vähän aikaa, jätimme maistelut sikseen.

Kaupungin kesksuta on lähes kokonaan autoton, mikä lisäsi tunnelmaa. Näitä katuja olisi voinut vain ihailla, ilman mitään ohjelmaa. Ja niinhän me oikeastaan tehtiinkin. Kaupungissa oli myös vanhan kellotornin näköalahissi lasiseinineen. Meinasimme mennä, mutta olisimme joutuneet odottamaan niin kauan voroa että jätimme väliin.

Hanhituotteita tosiaan myytiin joka puodissa. Olivatpa hanhet saaneet oman patsaankin!

Katsokaa nyt näitä kujia, näissä silmä lepää.

Luulen että Sarlatiin pitää tulla joskus kesäaikaan uudelleen. Tai jos nyt ylipäätään joskus. Kesällä voisi olla enemmän elämää, ellei sitten jo liikaakin.

Grotte des Combarelles

Kunkahan monta kertaa olemme yrittäneet mennä katsomaan esihistoriallisia luolamaalauksia, aina eri paikoissa toki. Nyt olimme hyvissä ajoin ottaneet selvää missä olisi oikeasti vanhoja maalauksia, eikä jälkikäteen tehtyjä kopioita luolamaalauksista. En itse asiassa oikein ymmärrä niiden ideaa. Niinpä ajoimme aamupäivällä luolalle jonka aukioloajat tarkistin vielä kerran lähtiessä.

Netissä toki sanottiin että ennakkovarausta suositellaan, mutta monissa arvosteluissa sanottiin että sesongin ulkopuolella pääsee kyllä ilmankin sisään. Yritin varata ennakkoon, mutta ranskankielentaitoni ei riittänyt ja  gppgle kääntäjä ei ollut yhteistyöhaluinen. Ja kun pääsimme vihdoin paikalle (noin 30-40min ajo Sarlatista), totesimme ovien olevan kiinni... Ai kuinka kiva. Lipunmyyntitoimiston ovessa lappu pahoitteli että "olemme tänään suljettuna, pahoittelemme mahdollista harmia". J meinasi jättää tulikivenkatkuiset terveiset ovilapun alle, mutta en antanut. Harmitti kyllä silti. OLisi pitänyt soittaa ennen lähtöä edes. Ja kyllä olisin mielelläni vihdoin nähnyt luolamaalauksia. Lähellä oli muitakin luolia, mutta niissä oli noita "feikkimaalauksia" eli kopioita maalauksista.

Monpazier

Mites se sanonta menikään? Leuka kohti uusi pettymyksiä?
Lähdimme ajamaan keskiaikaiseen Monpazierin kylään. Kun saavuimme, pääportilla oli vastassa  työmaa-aidat ja kielto kulkea läpi... Kuvan nappasin aidan ylitse 

Onneksi muille kuin pääkadulle pääsi kävelemään sentään. Idyllisen näköinen tämäkin noin 250 asukkaan kylä.

Hieman tuosta sai mielikuvaa miltä aukio näyttää, mutta tuli kyllä tunne että tämä olisi kiva nähdä uudeleen remontin jälkeen. Talot ovat todella vanhoja.

Monpazierissa on reilu 500 asukasta ja se on 1200-luvulla perustettu linnoituskylä.

Kylä kuuluu 5 kauneimmaksi ranskalaiskyläksi nimenttyjen kylien joukkoon. Oikein herttaisen kauniilta se näytti nytkin. Yritimme käydä kahvilla, mutta vain yksi kahvila oli auki, ja jonot sen mukaiset. Ehkä vielä palaamme tarkistamaan kylän joku päivä!

Nyt matkamme jatkui yhden panimovisiitin kautta Toulouseen ja palauttamaan auto. Loppumatkan olisimme paikoillaan Toulousessa.