Haapsalu
Ja matka jatkuu.
Piispanlinna
Kirjoittaminen Haapsalusta on melkein pakko aloittaa linnanraunioista. Olimme kaupungissa ensimmäsitä kertaa ja saavuttuamme tarkistimme vieläkö samana päivänä ehtii Piispanlinnaan. Totesimme että vielä ehtii, kun tiesimme ettemme ole sitä ihmistyyppiä joka tutkii kaiken mikroskooppisen tarkasti. Tästä syystä emme yleensä välitä opastetuista kierroksista. Vaikka myönnettäköön että joskus niistäkin voi saada todella paljon irti.
Linna on rakennettu 1200-luvulla hiippakunnan keskukseksi. Sitä rakennettiin kolmatta vuosisataa. Isoimmillaan se oli valmistuessaan1500-luvun alkupuolella jolloin kokoa oli jopa 30 000 neliötä!
Linna kärsi pahasti Liivinmaan sodasta 1500-luvun puolivälissä. Isoja osia tuhoutui. 1700-luvulla Venäjän vallan aikana Pietari Suuri määräsi linnaa purettavaski, eikä sitä sen jälkeen ole kunnostettu ennalleen. Alla on kuva ajoilta jolloin linnan alue oli isoimmillaan.
Itse linna oli pääasiassa raunioina ja aika nopeasti katseltu. Pieni museo kertoi jonkin verran linnan historiaa.
Legendan mukaan linnalla on myös oma kuuluisa kummituksensa. Aikoinaan nuori munkki rakastui paikalliseen neitoon ja salakuljetti hänet selibaattilupauksesta huolimatta linnan muurien sisään. Munkki jäi tästä kiinni ja joutui tyrmään, kun taas neito muurattiin elävältä muurin sisään (reilukerho?). Kuulemma elokuun täysikuun aikaan neidon hahmo ilmestyy yhä linnaan. Ilmeisesti hahmo johtuu kuutamon osumisesta ikkunaan, mutta kaupunkilaiset ottavat tarinasta kaiken irti ja järjestävät Valkean daamin festivaalit.
Linnan toisessa reunassa on yhä Haapsalun Tuomiokirkko, joka Baltian ja Pohjoismaiden kirkoista kuulemma suurinpia yksilaivaisia kirkkoja. Kirkkoon pääsee jumalanpalveluksen aikana ilmaiseksi ja muulloin sinne pääsee linnankierroksen yhteydessä.
Akustiikan sanotaan olevan omaa laatuaan ja kirkossa järjestetäänkin tämän takia useita konsertteja pitkin vuotta. Kirkko on myös paikallisen hiippakunnan pääkirkko. Se on päinvastoin kuin itse linna pidetty hyvässä kunnossa ja kunnostettukin ja yhä täysin käytössä.
Purtse Bistro
Linnan raunioilla ollessamme mietimme käymmekö jossain välipalalla ja aloin googlailla kahviloita. Ihmeekseni huomasin että ravintoloiden sivuillakin luki että keittiöt menevät kiinni klo 17! Mieleen tuli jopa takavuosien korona-rajoitukset. En tiedä onko Haapsalu jo syyskuusta eteenpäin niin kuollut pikkukaupunki, vai onko siellä aina näin aikaiset sulkemisajat. Kun ihmettelin asiaa facessa, yksi tuttu sanoi ettei elokuussakaan meinannut löytää ravintolaa josta saisi ruokaa illalla. Jälkikäteen virolainen tuttumme vinkkasi että isompien hotellien ravintolat olisivat olleet 22 asti auki.
Päädyimme kuitenkin syömään jo juuri ennen klo 17 linnan vieressä olevaan Purtse Bistroon. Äsken kurkatessani Google ilmoitti sen olevan pysyvästi suljettu. Jossain kuitenkin luki että suljettu talvisin. Ehkä ensi kesänä selviää kummasta oli kyse. Söimme alkuun kurkkutikkuja ja juustopalloja. Aika peruspalloja, ei sellaisia tulisia kuin aikoinaan Virossa sai. Huomiomme kiinnittyi myös siihen että kyseessä piti olla Purtse-panimon ravintola, mutta heidän oluitaan oli valittavissa tasan kolme hanatuotetta. Toki mikäli paikka oli jo menossa kesän jäljiltä kiinni, tämä saattoi vaikuttaa asiaan.
Pääruoaksi otimme kanapastaa. Annos oli hieman mauton muuten, mutta näin kun en ole sipulin ystävä (paitsi valkosipulin!) sen syöminen teki tiukkaa koska annoksesta iso osa oli sipulia. Sitä oli monen verroin enemmän kuin kanaa. Jopa J:n mielestä (hän ei kammoa sipulia) sitä oli liikaa. En lakkaa ihmettelemästä miksi sipulia ei mainita ainesosana jos sitä on enemmän kuin mainittua kanaa. Pasta oli enemmänkin sipulipasta jossa mausteena pari kananpalaa. 😆Virossa sipuli on niin suosittua, että opin nopeasti varomaan annoksia joissa sitä voisi olla "piilotettuna". Silti tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi kun ongelma toistui.
Beguta Guesthouse
Majapaikkamme oli aika persoonallinen, ystävällisen nuoren naisen pyörittämä majatalo Beguta Guesthouse. Aika vaikea arvostella paikkaa, sillä se todellakin oli erikoinen, mutta riippuu majoittujasta mikä on plussaa ja mikä miinusta. Ehdottomasti plussaa ystävällisestä ja iloisesta nuoresta naisesta, joka tuntui pyörittävän kaikkea yksin. Tunnelma kukkakaupan läpi kulkiessa (kenkiä ei muuten saanut pitää jalassa. Suomalaisellekin hotellin julkisissa tiloissa outoa, kuinkahan kauempaa tuleville?) ja herttaisiin vinttihuoneisiin oli aika romanttinen.
Erikoisuutena huoneessa oli oljilla tai heinillä päällystetty katto. En tiedä oliko sattumaa, mutta molemmilla meni nenä tukkoon ja etenkin heinänuhainen J oli aika tukkoinen aamulla. Mutta ehkä tuo ei niin allergisia haittaa.
Aamupala hotellin ravintolassa oli myös hieman erikoinen. Katselin muiden antamia arvosteluita, ja suurin osa kehui aamiaista, eli vika oli varmasti meissä (ja omalla kohdallani myös allergioissa). Aamupala tuotiin pöytiin, eli ei ollut mitään buffet-tyylistä. Totesin saman tien, etten voi syödä tuotuja leipiä, sillä ne selvästi sisältivät paljon ruista, jolle olen allerginen. Samoin paljon siemeniä, jopa liikaa J:n makuun. J myös hieman moitti erilaisten vihannesten määrää leivän päällä. Luulisi että noutopöytätyylillä tulisi vähemmän hävikkiä. Nyt päällä oli kaikkea mahdollista retiisistä porkkanaan. Paikkaa pyörittävä nainen pahoitteli etten voi syödä leipiä ja kysyi haluanko puuroa? Kysyin onko siinä ruista? Olihan siinä. J sentään sai sen syötyä ("terveysleivät" jäivät hälläkin toinen syömättä, vaikkei allergioita olekaan.) Sitten nainen sanoi voivansa tehdä minulle pannukakkuja. J ehti hetken kadehtia, kunnes nainen tuli sanomaan että hänen jauhojensa seassa taitaa olla ruisjauhoja. Lopulta hän paistoi minulle kaksi kananmunaa. Niillä ja shampanjalasista tarjotulla appelsiini-tyrnimehulla oli pärjättävä, sillä kaikessa muussa oli ruista ja siemeniä tai ainakin jompaa kumpaa. Allergiselle ihmiselle ei siis oikein näppärä aamupala.
Ravintola oli kasvisravintola, jossain luki jopa vegaaninen, mutta olisiko ollut käännösvirhe, koska munia löytyi. Hotellin pihassa oli tislaamo. Koska J tykkää ginistä, kävimme sekä illalla että aamulla sinne kurkkimassa, mutta turhaan. Olisi ollut hauska kurkata sisään muutenkin kuin ikkunan läpi.
 |
| Tislaamo |
Mikäli et ole allerginen ja pidät "karppityylin" kasvisruoista, niin poikkea ihmeessä. Paikka oli kuitenkin sympaattinen ja jollain tapaa romanttinen. Kesällä terassikin varmaan on käytössä. Nyt se oli illalla kiinni ja aamulla sankka sumu teki sen kosteaksi.
Sumua rakastavana kyllä hihkuin ihastuksesta aamukävelyllä.
Sumua rakastavana kyllä hihkuin ihastuksesta aamukävelyllä.
Meille kävi vähän niin että kun kaupunki vaikutti aivan talviuneen vaipuneelta (lämmintä tosin oli, illalla jonkun baarin terassilla otimme pari olutta, mutta baaritkin meni kiinni klo 19) niin vähän unohdimme esim kehutun vanhan rautatieaseman. Se oli oikeastaan niin kaukana vanhasta kaupungista, että ilman että tiesi, sitä oli lähes mahdoton huomata.Täytyy yrittää muistaa jos joskus poikkeamme kaupunkiin uudelleen.
Aamulla päädyimme ihastelemaan vanhoja puutaloja sumun verhoilemassa maisemassa.
Luulimme jo että päivästä tulee kylmä, mutta vielä mitä. Vaatetta sai vaihtaa pian kevyempään ennen kuin matka jatkui Saarenmaalle.
Olutvinkit?
Tällä kertaa en tee erikseen juttua oluista. Ainoa paikka jossa oli hieman muutakin kuin Sakua tarjolla jonka näimme oli Herman Bistroo.
Otimme siinä illalla pari olutta ja lähdimme 19 jälkeen hotellille koska paikka meni kiinni. Kaupungissa aiemmin ollut Uba ja Humal oli mennyt nurin kuten Tallinnan paikkakin. (Tallinnan paikkahan on nyt elvytetty uudelleen uusin omistajin.) Myös Kolk-panimo on mennyt nurin. Baarin kaapista löysimme Haapsalu Dark Lageria yömyssyksi hotellille. Ilmeisesti se oli kiertolaisoluena tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti