Syksyn autoreissu Baltiassa osa 3: Saarenmaa

 Saaremaa

Enpä periaatteestakaan aloita tuulimyllyn kuvalla!
Hyvät säät jatkuivat kun ajelimme Haapsalusta Virtsun satamaan josta lähti lautta Muhun saarelle. Ei meinannut uskoa että on syyskuu, kun ilma oli lämpöisempi kuin lomallamme heinäkuussa! Suotta olimme miettineet pitäisikö lähteä kuienkin johonkin Etelä-Eurooppaan. 
Lautalle suositeltiin ostamaan liput ennakkoon ja teimme sen matkalla autossa netin kautta. Aika näppärää. Siinä vaiheessa tiesimme tarkemmin koska olisimme satamassa. Muhun saarelta pääsaarelle pääsi siltaa pitkin, siihen ei tarvittu lauttaa.

Angla

Ensimmäinen kohteemme Saaremaalla oli Angla. Paikkaa mainostettiin tuulimyllypuistona tai tuulimyllymuseona. Ehkä odotimme siellä olevan enemmänkin tuulimyllyjä ja useampiin pääsyä sisälle, mutta olikohan yksi auki vierailulle.

Myllyt ovat 1900-luvun alkusta ja hyvin entistettyjä. Niihin pääsi sisälle vain yhteen, hollantilaiseen myllyyn. Myllyt seisovat alkuperäisillä paikoillaan ja niitä on aluperin ollut 9. Jäljellä on 5 myllyä.

Kuulemma sesonkiaikaan yhdessä myllyssä on mylläri työnsä ääressä. En tiedä onko se tämä sama mylly, sillä olimme sen verran reilusti sesongin ulkopuolella että alueella ei ollut ollenkaan käsityöläisiä, joita nettisivujen perusteella kerrottiin paikalla olevan.

Alueella oli myös jonkin verran vanhoja työvälineitä, vanhoista traktoreista alkaen.

Jonkunlainen hirsiveistämö 1900-luvun alun tyyliin oli myös nähtävillä. Vähän ehkä olisin kaivannut joitain opastauluja keromaan mistä missäkin oli kyse. Ehkä paikalla olevat käsityöläiset kesällä kertovat aiheesta, mutta koska paikka on auki myös kun käsityöläiset ovat poissa, voisi opastusta olla ainakin hieman.

Yhdessä katoksessa oli vanhoja kulkupelejä. Päärakennuksen "kellarissa" oli myös esillä esim kengittäjän, sepän ja sorvarin ym työvälineitä. Sepän tiloissa jopa ahjo ja alasimet, mutta en usko että siellä voi kesälläkään tulta pitää. Ahjo oli todennäköisesti museoesine kuten muutkin. Alakerran valaistus oli niin huono etten suotta laita kuvia sieltä. Olimme kuvitelleet juovamme edes kahvit syövämme edes pullat tai jotain paikan kahvilassa, mutta se oli joko kiinni tai ainakaan mitään menua ei näkynyt eikä vitriinissä syötäviä. Aamupala kun Haapsalussa oli mitä oli, meinasi hieman hiukoa, mutta nappasimme ensihätään mukaamme sitten vichy-pullon ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Arensburg Boutique Hotel & Spa

Yleensä varaamme hotellit aina Bookingin kautta, vaikka usein kuulee sanottavan että kannattaa varata hotellin omilta sivuilta. Tällä reissulla teimme niin kerran, sen ainoan kerran kun kuvittelimme säästävämme siinä hieman rahaa. Yleensä kun ahkerasti Bookingia käyttävänä pääsee käsiksi hyviin kanta-asiakashintoihin. Tämän kylpylähotellin kanssa kuitenkin parhaan hinnan tarjosi hotellin oma sivu. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Meillä meni hyvä tovi aikaa löytää hotellin varsinainen sisäänkäynti. Koko kortteli piti kiertää ympäri ja korttelin takaa löytyi uuden ja modernin näköinen osa, jossa oli ravintola ja respa. Kadulle näkyvä (ylemmässä kuvassa) vanha puoli ei ollutkaan hotellin varsinainen sisäänkäynti. Kun pääsimme vihdoin respaan ja näytimme varauksemme, naiset sanoivat toisilleen "nämä on nyt ne joita odotettiin eilen". Englanniksi siis. Säikähdimme todella. Hotellin varaussivulla ei mainittu viikonpäiviä kuten Bookingissa ja olin onnistunut klikkaamaan väärän päivämäärän. Pieni paniikki meinasi jo iskeä.

Kaivoin jo kännykästä Bookingin sovellusta samalla kun virkailijat kesksutelivat omalla kielellään ja me mietimme suomeksi että tulipas todella kallis yö. Helpotuksemme olikin suuri, kun naiset päättivät että voivat tarjota meille 15 euron lisämaksulla varaamamme huoneen. Olimme todella kiitollisia. Heidänhän ei olisi tarvinnut tehdä moista, koska vika oli meidän. Mutta 10e säästömme huoneen hinnassa menikin sitten hukkaan ja jopa 5 euroa yli Bookingin hinnan ja totesin taas etten enää varaa hotellin kautta. Meille kun vastaavia on sattunut ennenkin. Tosin tällä kerralla vika oli minun, aiemmilla hotellin.

Hotelli oli hienompi kuin muut majapaikkamme, koska Kuressaarekin on aika lailla kesäkaupunki, ja sesonki oli ohitse. Näin ollen tällaisenkin sai halvalla. Tosin tyyli oli sellainen että hotellia olisi luullut vanhemmaksi kuin se on. Hotelli oli kylpylähotelli, mutta me emme kylpylän puolella käyneet. Illalla kun ennen nukkumaan menoa otimme lasilliset hotellin respan viereisessä baarissa, oli viereisessä pöydässä 5-6 hengen suomalaisten eläkeläismiesten seurue. Emme välttyneet kuulemasta että he olivat täällä olleet jo monia kertoja. Iäkkäät miehet olivat tulleet moottoripyörillä!

Virossa jaksan aina ihmetellä millaisia rötisköjä he jaksavat ja osaavat kunnostaa niin hienoon kuntoon. Tämäkin hotelli oli yksi niistä. Lamppujen takia oli vaikea saada kuvaa taulusta jossa näkyi millainen talon kunto oli 2002 kun he aloittivat urakan. Aika hurja, Suomessa moista ei kukaan alkaisi kunnostaa. Vastaaviin törmää Virossa paljon. Hyvä esimerkki on vaikkapa Põhjalan panimo. Kannattaa katsoa siellä käydessään seinillä olevia kuvia.

Hotellin aamianen oli myös hyvä, saimme hyvitystä Haapsalun aamiaisesta jossa jäi vähän nälkä. Nyt oli kunnon buffet-aamianen ja ei tarvinnut lähteä nälkäisenä jatkamaan matkaa.

Classic Cafe

Lähes olematon aamiainen pisti vatsan kurnimaan ja pysähdyimme melkein ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan josta sai jotain lounaaksi luokiteltavan tyylistä. Söimme kana-täytteiset letut hotellin lähes naapurissa Classic Cafessa. Mukaan tuli vihreä salaatti ja dippikuppi. Juomaksi oli tarjolla paikallisen Pöiden oluita. Ihan ok välipala siihen tarpeeseen. Ja kerrankin ei ollut tungettu puolet täytteestä sipulia. :D Paikka möi kai eniten pizzaa. Näimme myöhemmin pöydässä jonkun syövän pizzaa ja aika tyyliä "kotipizza" olivat. Eli varmaan ihan ok, muttei mitään gourmeeta.

Kuressaare

Kuressaare on aika pieni kaupunki, kokonsa puolesta enemmän kuin kylä.

Kaunis keskusta kuitenkin oli ja voi vain kuvitella kuinka paljon enemmän elämää siellä on kun turistisesonki on kuumimmillaan.  Jossain pikku puriikeissa poikkesimme, mutta mitään ihmeempää ei tarttunut mukaan.

Eniten keskustassa näkyi ravintoloita. Ja sään ollessa syyskuusta huolimatta hyvin kesäinen, oli niiden terasseilla ihan kohtalaisesti asiakkaita, iltaa myöten. Täällä ravintolat olivat auki enimmäkseen ainakin klo 22 asti, eli oli syksylläkin turistiystävällisempi kuin Haapsalu.

Sattumalta vastaan tullut veistos.

Kuressaaren Piispanlinna

Vaikka tiesimme Piispanlinnan olevan suljettu maanantaina lähdimme katsomaan linnaa lähempää. Linnan 30 metriä leveän vallihaudan yli meni silta monesta kohtaa. Mennessä päädyimme puusillalle joka meni pienen saaren läpi. 

Saaressa oli hieman hienompi boutique-hotelli ja yksityisomistuksessa oleva kaunis vanha talo. Tässä kuvassa hotelli, jossa oli myös ravintola. Hinnat eivät ruokalistassa olleet kovin pahoja, mutta emme käyneet testaamassa.

Tämä oli yksityisomistuksessa. Kovasti kylttejä tästä tietona. Taitaa turistit herkästi yrittää sisään tällaisella sijainnilla.

Itse linna on 1300-luvulta. Se oli linnoituskäytössä vielä 1800-luvulle asti.Piispojen käytössä se oli 1559 asti.

Saaremaa on kuulunut  niin Tanskalle, Ruotsille kuin Venäjällekin. Ruotsalaisvallan aikaan linnassa oli varuskunta. Vuodesta 2002 se on ollut Unescon maailmanperintökohde.

Linnassa sijaitsee Saaremaan museo, mutta se tosiaan oli maanantaisin suljettu ainakin sesongin ulkopuolella.

Aika samaa tyyliä monet tämän aikakauden linnat ovat ainakin Suomessa ja Virossa, joten emme jääneet sen enempää murehtimaan että jouduimme tyytymään ulkokuoreen.

Kodulinna Lokaal

Päätimme muka syödä hieman paremmin illalla. Taisi käydä köpelösti myös sesongin mentyä ohitse, olisiko ainakin tämän ravintolan kokki ollut jo lomalla ja jättänyt jotkut ohjeet vain tarjoilijalle. Kun nyt Virossa oltiin, tilattiin taas alkuun juustopallid. Niitä oli ainakin riittävästi. 😁 Ihan peruspalloja, ei tulisia kuten parhaissa paikoissa.

Ravintolalla oli nimikko-olut, tehty kuulemma omassa panimossa. Oli kyllä niin onneton esitys, että jäi molemmilta puolet juomatta. Ehkä olisi jäänyt enemmänkin, mutta yritimme sinnikkäästi kannattaa paikallista.. Jälkikäteen kuulimme että paikan kokki (vai joku tarjoilija) keittelee tätä autotallissaan, eikä tosiaan ole laadustaan tunnettu.

J tilasi juustokuorrutettua kanaa. Annos näytti ihan hyvältä. Mutta siihen se sitten jäikin, maku ei ollut kummoinen. Tyyliä huoltoasemaruoka.

Itse erehdyin ottamaan sisäfilepihvin. Hinnallahan se ei ollut pilattu, joten ei harmittanut ihan niin paljon kuin jos Suomen hinnoilla käy näin. Pihvi oli selvästikin lyöty jääkaappikylmänä pannulle, ja maistui aivan keitetylle. Sen ympäri oli kääritty pekonisiivu, joka oli myös rapeasta kaukana, keitetyn oloinen sekin. Valkosipuliperunat olivat einesruoan makuisia. En tiedä onko ruoan laatu oikeasti tätä luokkaa, kun arvosteluissa kuitenkin oli ihan positiivisiakin, vai oliko arvaukseni oikea ja kokki lomilla? Niin tai näin, niin enpäs ole näin onnetonta sisäfilepihviä ikinä saanut. 

Jälkiruoat olivat vähän paremmat. Oikeastaan otimme ne lähinnä jotta saimme paremman maun suuhun lopuksi. Siihen ne toimivat, mutta muuten eivät olleet erityisen kotitekoisen makuisia. J söi juustokakkua.

Itse otin suklaafondatin.Suhteessa parempaa kuin pihvi.

Laskukaan ei onneksi ollut suomalaisten pihvipaikkojen tasoa, joten oli helpompi naureskella kokemukselle.

 Iltaelämä oli Haapsaluun verrattuna vilkkaanpaa, mutta ei nyt mikään kovin eloisa tämäkään paikka illalla (ainakaan alkuviikosta ollut). Moni ravintola sentään oli auki 22 tai 23 asti ja paikka jossa söimme olisi muuttunut yökerhoksi illemmalla ja ollut auki kahteen! Yökerhot eivät ole meidän juttumme muutenkaan.

Kunnon olutravintoloita oli vain Pöide-panimon taproom jossa kävimme päivällä jo (teen olutaiheisen postauksen erikseen)  joten päädyimme vain mukavan näköiselle terassille istumaan iltaa. Tämä kuva on terassilta otettu. Ravintoln nimeä en muista, mutta ei sillä niin väliäkään. Join kaksi lasia viiniä J:n maistaessa virolaista giniä kahden drinkin verran. Tämän jälkeen lähdimme hotellille.

Matkalla hotellille huomasimme osan ravintoloista auenneen myöhemmin, vaikka googlen mukaan ne olivat kiinni maanantaina. Kannattaa näköjään täälläkin tarkistaa paikan päällä  jostain aukiolo. Olisimme saattaneet saada parempaa ruokaa muualla. Mutta ei se mitään, lämmin syysilta tuntui mukavan leppoisalta kävellessämme hotellille. 

Aamulla oli taas aavistuksen sumua (jota minä rakastan), ja oli pakko pysähtyä nappaamaan vielä muutama kuva linnasta ennen kuin lähdimme sovitulle vierailulle Viron vanhimpaan käsityöläispanimoon. Mutta kirjoitan siitä erillisen postauksen.