Rantalomakohteessa syyskuussa eli Pärnu

 

Pärnu

Pärnu on niin monelle suomalaiselle yhtä tuttu (joillekin jopa tutumpi) kuin Tallinna, että olimme ehkä hieman poikkeavia turisteja täällä, kun kaupunki oli meille vieras. Olimme pari kertaa ajaneet tavallaan Pärnun läpi, mutta oikeastaan ennemminkin sen ohitse matkalla Keski-Eurooppaan.

Kävelykadulla kävellessään oli helppoa ajatella että tämä vajaan 40 000 asukkaan kaupunki kuhisee elämää kesällä kun turistikausi on parhaimmillaan. Ihan kivan näköinen vanha kaupunki oli, mutta hyvin pieni. Kävelykadun ympäristössä ei vaikuttanut olevan paljon mitään asuinrakennuksia kummempaa ja aika monet liikkeet olivat kiinni. Osa ravintoloista (etenkin ns. olutravintolat) olivat kiinni alkuviikosta. 

Kaupunki on perustettu jo keskiajalla ja siellä on ollut kylpylöitä yli 180 vuoden ajan. Kylpylöistä kaupunki parhaiten tunnetaankin ja tietysti pitkistä hiekkarannoistaan. Kylpylöistä ehkä johtui että syyskuussakin kaupungissa tuntui liikkuvan pääasiassa eläkeläisiä. Täällähän tunsi keski-ikäinen itsensä varsin nuoreksi! 😄 Olen kuitenkin ahkerammin täällä käyviltä kuullut että kesäisin meno on nuorekkaampaa, ja turisteja on lapsiperheistä nuorisoon ja varmasti silloinkin myös eläkeläisiä.

Koska kylpylät eivät meitä kiinnostaneet ja ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, tyydyimme käyskentelemään kaupungilla ja nauttimaan myös siitä että syyskuussa tarkeni syödä ulkona terassilla.

VoVa Vorstid & Vahvlid KÖÖK & BAAR

Päädyimme syömään Ravintola VoVassa bataattiranskalaiset kanafileellä ja parmesaanilla. Ihan ok oli, ei mitään mullistavaa gourmeeta mutta kovassa nälässä auttoi ensihätään hyvin. Myöhemmin illalla nappasimme pizzan puoliksi jossain pahvilautaspaikassa (tyyliä Kotipizza), jonka nimestä en edes ole varma.  Joinain päivinä iskee reissussakin nälkä sen verran kovana ettei jaksa koko iltaa etsiä. Itse asiassa täällä VoVassa olisi ollut kyllä ihan isojakin annoksia (kuvakulma hämää, tämä oli jollain "pikkusyötävien" listalla), mutta jostain syystä emme menneet sinne illalla uudelleen vaikka ruoassa ei vikaa ollutkaan. Kesällä ravintoloita löytyy myös rannan suunnasta, mutta nyt suurin osa niistä oli suljettu.

Koidulapark Hotel

Pärnussa yövyimme kävelymatkan päässä kävelykadusta Koidulapark Hotellissa. Huone maksoi 62 euroa ja oli ihan siisti ja ilmeisesti hiljattain remontoitu, kylppäri oli vähän nuhjuisempi. Jossain osassa hotellia haiskahti hieman vanhalle, mutta ei huoneissa. Auton sai jättää hotellin takapihalle jos tilaa oli, ja sitä sattui olemaan. Todella ahdas piha kyllä oli, joten ihan ei voi luottaa parkin saantiin. Aamiainen piti maksaa erikseen, mutta olisiko ollut ihan muutaman euron kuitenkin ja ihan hyvä kuitenkin. Hotellin lähelläkin oli ravintoloita, mutta aika huonoin arvosanoin ainakin mitä netistä katsoimme. Joissain arvosteluissa hotellista kehuttiin ettei rantaan ole pitkä matka. Tästä emme osaa sanoa. Kävimme vain pienen autokierroksen päätteeksi katsomassa rantaa aamulla.

Pärnun uimarannat

Ennen kuin jatkoimme aamulla matkaa, kävimme ihan autolla katsomassa niitä kuuluisia hiekkarantoja. Ravintolat olivat kiinni, ja uimassa oli vain jokunen innokas. Lenkkeilijöitä tuli vastaan rantakadulla.

Hiekka oli pehmeää ja upottavaa kuten oletettavasti etelän uimarannoilla (emme ole pätkääkään rantaihmisiä, kuten olette ehkä huomanneet) ja on helppo kuvitella kesällä ranta täyteen auringonpalvojia. Nytkin syyskuussa oli jo aamusta aika lämmintä, mutta aamu oli hieman pilvinen.

Meille tällä ei ollut isommin merkitystä, sillä lähdimme aika aamupäivästä kohti Riikaa.

  

Rannan tuolit odottelivat ensi kesää.